Hyvinpä on toiminut tämä mun pyrkimys kirjoittaa useammin! ;) Olen ollut tosi väsynyt viime aikoina mutta en kyllä osaa yhdistää sitä tähän vuodenaikaan. Äiti kyllä sanoi taas, että syksy vaikuttaa aina mun mielialaan... Ehkä hän sitten näkee sen paremmin kuin minä itse. Olo ei kuitenkaan ole varsinaisesti hirveän masentunut vaan siis hirveän väsynyt. Tuntuu, että voisi nukkua kevyesti vaikka 15 tuntia joka yö.

Koulunkäynnissä ei ole suuria muutoksia tapahtunut, paitsi että kävin kerran luennolla! Edistystä kai sekin. :) Tämän viikon luennon jätin väliin kun on niin kuollut olo. Ensi viikolla on sitten lääkäri, ja kovasti toivon että tilanne jotenkin selkiäisi siellä. Samalla kuitenkin pelkään, että niin ei käy. :( En vaan osaa vaatia itselleni asioita, varsinkaan lääkäriltä, joka on tietyllä tapaa "auktoriteettiasemassa". Siinä tulee tunne, että mikäs minä olen sanomaan vastaan kun lääkäri on kuitenkin asiantuntija(?)...

Opintopsykologilta sain kotitehtäväksi miettiä arvojani ja kirjoittaa pohdintoja tännekin. Miettinyt olenkin, mutta kirjoittaminen taitaa jäädä seuraavaan kertaan. Sen olen kyllä huomannut, että mulla on selvä ero siinä, mitä ikään kuin haluaisin arvostaa ja mikä sitten toteutuu ihan käytännössä. Jonkinlainen arvoristiriita on siis havaittavissa. Mutta se onkin sitten vaikeampi kysymys, onko se oikeampi tai sopivampi arvo se, joka näkyy käytännössä vai se, jonka haluaisin olevan arvoni..?

Maksoin muuten eilen lomamatkan varausmaksun, eli tammikuussa lähdetään reissuun! :) Kohteena on Thaimaan Phuket eli toivottavasti siellä riittää lämpöä ja eksotiikkaa. Erityisesti toivon, että lomasta tulisi stressitön. Toisin sanoen aivot pitäisi saada jätettyä narikkaan, mutta mun kohdalla se on helpommin sanottu kuin tehty... Olen sellainen ihminen, joka kyllä keksii murehdittavaa sellaisessakin tilanteessa, jossa mitään murehdittavaa ei ole. Vaikka olisin täydellisen onnellinen, murehtisin sitten vaikka sitä, että koska seuraava ongelma tulee.

Niin juu, arvostan muuten tasapainoa hyvin paljon. Edellisestä voi päätellä, kuinka hyvin sekin mun kohdalla toteutuu. ;) Toki ajattelen asian laajemminkin kuin vain henkiseksi tasapainoksi, mutta toisaalta ei mulla taida mikään muukaan osa-alue olla kovin hyvällä mallilla... Pitäähän ihmisellä tietysti olla tavoitteita, tämä vain tuntuu sellaiselta, joka toteutuu vasta haudassa!