Pitkästä aikaa täällä taas... Tämä on just niin tätä mun elämää, että en saa tehtyä edes sellaisia asioita, jotka olisivat hyväksi minulle. Olen aika varma, että kirjoittaminen tekee hyvää ja toimii tietynlaisena terapiana, mutta silti saamattomuus tai aloitekyvyttömyys usein vie voiton.

Yliopistolla käyminen ei oikein ota onnistuakseen, eli en voi opiskella päätoimisesti. Kunpa vain saisin jollain tavalla raha-asiat järjestykseen. Perjantaina on puhelinaika lääkärille, mutta ahdistaa valmiiksi, ei se varmaan ymmärrä. Se on kyllä uusi lääkäri, mutta entä jos se vaan on lojaalisuuden vuoksi samaa mieltä kuin edeltäjänsä... Sossuun ilmeisesti on mentävä taas. Se on vaan niin tyhmää käyttää yhteiskunnan viimesijaista tukimuotoa, miksen voisi vain saada kuntoutustukea, joka olisi minulle täydellisen sopiva tuki...

Sossussa on ollut aivan ihanaa porukkaa, vaikkakin edellinen sosiaalityöntekijä oli niin nuori ja naiivi... Hän piti selvänä, että minun pitäisi saada enemmän apua ja tukea ja uskoi, että apua ja tukea saa vain sitä pyytämällä. Ei se mene niin. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.

Näiden rahallisten tukien kanssa tulee kyllä usein sellainen olo, että pitäisi vain tapaa itsensä pois rasittamasta yhteiskuntaa. Kyllä on niin vaikeaksi tehty kaikki, tulee rivien välistä (joskus riveiltäkin) selväksi, että on väärin käyttää tukia. Hyödytön, tuottamaton ihminen olen. Loinen. Niinhän se menee. :( Ja mulla sentään on vielä usein tahtoa kuntoutua, vaikka ihan helposti voisin lyödä läskiksi kaiken. Ruveta vaikka juomaan. Ja jotenkin tuntuu, että tämä tukien kanssa taistelu olisi silloin jopa helpompaa, jos olisin ihan rappiolla.

Joo, vähän on katkeruutta havaittavissa. :) Niin, kaaduin muuten tuossa pari viikkoa sitten. Nauratti kyllä jälkeenpäin, että minä en kaadu talvella liukkaalla, vaan ihan täydellisen sileällä asfaltilla. :D Polvessa on ilmeisesti jotain pintahermovauriota, koska siinä on tunnoton alue. Lääkärillä en ole käynyt, enkä varmaan tämän vuoksi menekään... Kuitenkin käveleminen onnistuu ihan hyvin.

No juu, yrittelen taas saada netistä tietoa eri tuista. Olisi kiva lukea kokemuksia sellaisilta, joilla on samantapainen tilanne kuin mulla. Niitä vaan ei oikein löydy netistä, tai sitten en vaan osaa etsiä... En kai minä ole ainoa, jolla on mielenterveysongelmia ja joka ei pysty opiskelemaan täysipäiväisesti? Millä muut elävät silloin kun työ ja opintotuki ovat poissuljettuja vaihtoehtoja?