Hmm, jotenkin on vähän väsynyttä ja ahdistunutta ollut tämä mun elämä viime aikoina. Ihan kun olisi joku näkymätön kivireki vedettävänä. Vaikka onhan se selvä, että nämä kaikki ongelmat vie energiaa. Sitäkin on taas niin vaikea tajuta, kun asia ei ole konkreettinen. Helpommin ymmärtää, että fyysinen ponnistelu väsyttää. Selvästi olen ihminen, joka uskoo vasta kun näkee! (Yllätys yllätys, olen myös ateisti/agnostikko...)

Yliopiston aloitus ahdistaa tosi paljon. Sieltä tuli kaikenlaista materiaalia, mm. yksi A-nelonen täynnä erilaista sosiaalista aktiviteettia. Voi elämä... Mä niin inhoan kaikkea sellaista. En kestä sellaisia tilanteita. Ahdistaa vaan olla vieraiden ihmisten kanssa. Haluan jäädä kotiin, olla turvassa... :( Ja niin, mikä se onkaan päivän sana työllistymistä ajatellen? Verkostoituminen! Eli pitäisi nimenomaan tutustua ihmisiin, mahdollisimman moniin ihmisiin... Hohhoijaa. Ei mua ole tehty tällaista maailmaa varten. En vaan sovi tänne, niin yksinkertaista se on.

Joo, no huomenna on sitten viimeinen repäisy ennen arjen alkua, vaikka mulla onkin vielä ensi viikko lomaa. Mennään aika lailla extempore taas Viroon, tällä kertaa Tarttoon. Ei oteta myöskään autoa mukaan, eli täytyy yrittää rajoittaa pakkaamista... Easier said than done.