Suhtaudun kovin ristiriitaisesti tähän kesään. Toisaalta haluaisin sen menevän ohi mahdollisimman nopeasti. Ahdistaa jotenkin tämä kaikki, olla sivussa normaalista. Normaalit ihmiset pitävät lomaa työstä, minä pidän lomaa ei-minkään tekemisestä.

Vaikka ei tämä edes tunnu lomalta. Loma kai on jotakin sellaista, josta tulee hyvä mieli, vireä olo, lisää energiaa. Mulla on ollut aika vähän energiaa viime aikoina. Ilmeisesti olen taas arvioimassa itseäni sillä "terveiden ihmisten asteikolla", jolle en vielä sovi. Olen masentunut, miksi sitä on niin vaikea tajuta ja muistaa? Siksi, että se ei näy. Ei muille, eikä edes itselle. Ei omissa olotiloissa ole lappua päällä, että "tämä on masennusta". Jotenkin sitä vaan vaatii itseltään liikaa jopa silloin, kun ei pysty oikein mihinkään.

Onneksi miehellä alkaa loma ensi kuussa. Onpahan sitten edes seuraa päivisin. Ja kesäsuunnitelmiakin voi tehdä. Yksi reissu on jo melkein varattu - siis majoitus on varattu, mutta matkoja ei. Myös Tampereella voisi käydä, samoin kuin katsomassa miehen isoäitiä Itä-Suomessa. Ja lapsia täytyy koettaa tavata mahdollisimman paljon, niiden kanssa on niin mukava olla. Maanantaina käytiin katsomassa miehen veljen lapsia, ihania ovat. :) Pienemmällä on ihan valloittava hymy.

Nyt katsomaan Teho-osastoa... Täytyy yrittää kirjoitella tänne taas huomenna. Tämä tekee kuitenkin ihan hyvää, olen vain niin huono saamaan aikaiseksi asioita ja tekemään sellaista, mikä ei ole ihan välttämätöntä. :/