Enpä ole koskaan aiemmin kirjoittanut blogia, mutta kerta se on ensimmäinenkin. :)

Tuo kuvaukseni kertoo aika hyvin pähkinänkuoressa sen, mikä on elämässäni tällä hetkellä tietyllä tapaa "keskeistä". Ehkä juuri tuo ongelmakeskeisyys onkin se suurin ongelma, josta haluan päästä eroon. Elämää siis yritän opetella ja nimenomaan siten, että pääsisin ongelmien vallasta vapaaksi.

Yksi suuri ongelma minulle on ruoka. Ahmin, ja sen vuoksi minulla on myös ylipainoa reilusti. Niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin, tärkein tavoitteeni tässä suhteessa on kuitenkin päästä eroon laihduttamisesta. Minulla on nimittäin jollain tapaa "verissä" kalorien laskeminen ja laihduttaminen. Olen kyllä kahteen kertaan jo laihtunut yli 20 kiloa mutta kuten arvata saattaa, kaikki on tullut takaisin ja enemmänkin.

Viime aikoina myös laihdutuskuurien aikana olen ainoastaan lihonut, mikä kertoo siis siitä, että laihdutus valtaa "pääni" kokonaan, mutta toteutus ei toimi ja lopulta sorrun ahmimaan. Nyt yritän muuttaa suhdettani ruokaan ihan toisenlaiseksi. Pyrin välttämään kaloreiden miettimistä. Ruokapäiväkirjaa pidän, mutta siihenkään en kirjaa syömisiä tyyliin "4 viinirypälettä" - en usko, että tarkkojen määrien, grammojen ja desilitrojen merkkaaminen auttaisi minua.

Vaa´allakaan en ole käynyt yli vuoteen. Siitä tulee ainoastaan paha mieli ja tarve ahmia, joten miksi kävisin? Tavoitteeni kuitenkin on HYVÄ OLO. Ja se painon merkitys eli siis merkityksettömyys! on asia, jonka kanssa joudun taistelemaan päivittäin. Edelleen tuntuu, että jos laihtuisin x kiloa, olisin onnellisempi, rohkeampi jne. Eihän se niin mene, mutta ajatuksia ja uskomuksia on näemmä tosi vaikea muuttaa...

Vähän vaikuttaa siltä, että kun alkuun pääsin, voisin kirjoittaa romaanin. :) Ehkä kuitenkin lopetan tällä erää ja jatkan myöhemmin...