Flunssa on siis päällä. Tosi tylsä olo, tukkoinen ja pyörryttävä. Lämpöä on myös vähän. Mutta ei mua nämä fyysiset taudit haittaa, eihän tämä kuolemaksi ole. Enemmän tämä psyykkinen puoli häiritsee, haluaisin että se olisi kunnossa.

Mutta enhän minä ole oikein mitään saanut edes tehtyä psyykkisen hyvinvoinnin parantamiseksi. Terapeutin etsiminen on jäänyt vain ajatustasolle, koskahan minä sen aloitan? Kaikki kuitenkin vie aikaa, etsiminen, löytäminen, B-lausunto, Kelan päätös...hohhoijaa.

Yliopisto on alkanut niin hienosti, että en ole käynyt vielä kertaakaan koko opinahjossa! :( Jätin orientoivat systeemit väliin, ahdisti liikaa. Mihinkään fuksiaisrientoihinkaan en ole osallistunut. Tällä viikolla alkoivat varsinaiset luennot, joita olen jättänyt nyt väliin kaksi tämän flunssan takia. Better luck next week..?

Ei niitä luentoja kyllä ole kuin hyvin vähän, onneksi. Kun vaan saisin itseni raahattua luennolle asti. Mulle on lähteminen kaikkein vaikeinta, oikeastaan ihan kaikki muu sujuu edes suurin piirtein siedettävällä tavalla. Jopa esitelmistä selviän hengissä, mutta lähteminen on se mihin kaikki kaatuu. Tottahan siis se luennoilla oleminenkin ahdistaa, mutta ei niin paljon, että tämä lähtemisvaikeus pelkästään siitä johtuisi.

Kaipa tämä on osa tätä itseni suojelemista ja varjelemista pahalta maailmalta ja kaikilta kokemuksilta, jotka voisivat järkyttää tasapainoani (olematonta sellaista...). Kun koti on turva, niin onhan se loogista, että sieltä lähteminen ahdistaa. Miten sen turvallisen olon saisi otettua mukaan kotoa? Miksei se olo voisi olla sisäänrakennettuna minussa?

Jotenkin olen taas pohtinut myös elämää ja tulevaisuutta tosi ahdistavalla tavalla. Tuntuu, että en saa mitään, mitä haluan. Kaikki on minulle mahdotonta, saavuttamatonta. En ikinä tule elämään sellaista elämää, jota haluaisin elää. Nämä ajatukset pyörivät päässä tosi sitkeästi. Mutta kun jännittäminen hallitsee mun elämää enkä minä itse, niin onhan se selvä, että on tällaisia ajatuksia.

Kaikki muu on selvää ja loogista paitsi se, mikä tähän kaikkeen auttaa... Tai no, tiedänhän minä teoriassa senkin, mitä mun kannattaisi tehdä tilanteeni parantamiseksi. Miksi en sitten tee niin?! Voi prkl tätä päätä, haluan vaihtaa sen toimivampaan malliin!