Jotenkin hölmöä, kun mulle tulee aina sosiaalisten tilanteiden jälkeen tietynlainen "krapula" tai "morkkis" (vaikka siis mitään viinoja ei olisi juotukaan ;)). Mietin ihan mahdottoman kauan, että olinko ok, menkikö kaikki hyvin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Sitten ajan miehenkin hulluuden partaalle, kun kysyn näitä asioita miljoona kertaa: olinko ihan varmasti hyvä? Olinko ihan punainen? Näkikö, että jännitin? Jne...

Haluaisin pystyä nauttimaan sosiaalisista tilanteista. Se ei vaan onnistu, kun en pysty olemaan täysin läsnä koskaan tämän jännittämisen vuoksi. Mulla menee ihan mahdottomasti energiaa jännittämiseen. Joskus mietin ihan leikilläni, että mitähän kaikkea minusta voisi tulla ilman tätä ongelmaa... Kokeissa olen aina jännittänyt (siis sitä istumista ihmisten keskellä) ja silti olen pääsääntöisesti saanut hyviä arvosanoja. Olisikohan esim. yo-todistus ollut parempi, jos en jännittäisi...

Lapset (3v ja 1v) olivat, taas kerran, aivan ihania. :) Löysivät mun vale-croksit ja kävelivät niillä, kumpikin. Ja mun kengännumero on sentään 39! Sitten ne vielä kävelivät isänsä kengillä, joiden koko oli varmaan ainakin 44... Heh, oli kyllä hauskan näköistä. Kissoista tykkäsivät myös, vaikka pienempi pikkuisen myös pelkäsi niitä. (Vaikka ei kyllä yhtä paljon, kuin kissat pelkäsivät/varoivat lapsia. ;))

Lähtiessään tämä isompi tyttö vielä sanoi aivan ihanasti, että oli ollut tosi mukavaa ja kiva käydä kylässä meillä. :) Tuli hyvä mieli. On kivaa kun vieraat viihtyvät, ja varsinkin kun lapsi-vieraat viihtyvät. Onhan meillä kaikenlaista viihdykettä, useampi kitara, kissat ja lelujakin... Mun leppis-pehmomaskotti pääsi hoitoon heille. Tyttö oli vaivihkaa pistänyt sen nallekäsilaukkuunsa. :) Ehkä se leppis sopii kuitenkin paremmin hänelle kuin minulle... 

On vaan vieläkin vähän sellainen pieni krapula jäljellä tuosta vierailusta. En osaa katkaista näitä ajatuskehiäni, ne vaan jatkuvat ja jatkuvat. Pitäisi joka tapauksessa nyt pestä pyykkiä ja pakata, kun lähden viikonlopuksi Turkuun. Käyn äidin kanssa kesäteatterissa ja "hoidan" päivän isoäitiäni. Käytännössä tuo hoitaminen tarkoittaa, että pitää yrittää varmistaa, ettei hän kaadu. Vähän pelottaa, koska olen nähnyt unia, joissa olen mamman kanssa ja mamma kaatuu ihan koko ajan, vaikka mitä tekisin. :( Toivottavasti eivät ole enneunia...